Helsinki on yksi Euroopan nuorimmista pääkaupungeista, minkä vuoksi sen arkkitehtuuri onkin täysin erilainen verrattuna esimerkiksi Tallinnan, Barcelonan ja Rooman kaltaisten vanhojen kaupunkien rakennustyyliin. Helsingin arkkitehtuuria leimasi aluksi vallinnut neoklassinen arkkitehtuuri, jota seurasi huikea jugend-tyylinen rakentamisen henki ja kansallisromantiikan aika.
Alvar Aalto on tehnyt Suomea tunnetuksi maailmalla
Suomalainen moderni arkkitehtuuri nousi erityisen näkyvästi kartalle maailmanlaajuisesti Alvar 
Aallon myötä, ja Helsingistäkin löytyy monia Aallon luomia upeita rakennuksia, kuten “Finlandia-talo sekä Esplanadilta löytyvä Akateeminen kirjakauppa. Viime aikoina Helsinkiin on alkanut syntyä myös puista arkkitehtuuria, josta oiva esimerkki on Kampista Narinkkatorilta löytyvä puinen kappeli.
Helsingin arkkitehtuuri on suhteellisen modernia
Kun Helsingissä kulkee kaduilla, ei voi olla huomaamatta, kuinka vanhat rakennukset ja maamerkit loistavat poissaolollaan. Ilmiö on jossain määrin yllättävä, sillä lähes kaikista muista naapurimaiden pääkaupungeista löytyy huomattavasti vanhempaa arkkitehtuuria. Totta se kuitenkin on –
kaupungista ei löydy minkäänlaista “vanhaakaupunkia”, kuten Tallinnasta tai Tukholmasta. Helsinki on selkeästi moderni pääkaupunki ja se nimettiin sellaiseksi strategisen sijaintinsa vuoksi poliittisten ratkaisujen myötä. Tämän vuoksi sieltä ei juurikaan löydä 1800-luvun alkupuolen aikaisia rakennuksia, vaan tärkeimmät suuret rakennukset ovat valmistuneet vasta 1900-luvun puolella.
Sekoitus itää ja länttä
Koska Helsinki on eräällä tavalla kiehtova sekoitus sekä itää että länttä, löytyy sieltä mielenkiintoisia arkkitehtuurin tyylisuuntia. Nykyään monet pitävätkin Helsinkiä arkkitehtuurin kannalta yhten
ä kiinnostavimmista kaupungeista, jossa yhdistyvät modernismi, art nouveau, funktionalismi ja tyypillinen pohjoismainen minimalismi. Erityisesti Helsingin kaupungin keskusta ja ennen kaikkea Senaatintori muodostavat varsin omintakeisen esimerkin uusklassisesta arkkitehtuurista.
Kansallisromantiikan aikaan Helsingissä rakennettiin paljon art nouveau- ja jugend-tyylien mukaisia rakennuksia. Näistä parhaimpia esimerkkejä ovat muiden muassa Lars Sonckin suunnittelema Jugendsali vuodelta 1904 sekä Geselliuksen, Saarisen ja Lindgrenin suunnittelema Kansallismuseo vuodelta 1910. Myöhäisempää jugendia edustaa Helsingissä Eliel Saarisen suunnittelema rautatieasema vuodelta 1914. J. S. 
Sirénin käsialaa oleva eduskuntatalo, joka puolestaan saatiin valmiiksi vuonna 1931, edustaa erinomaisesti 20-luvun pohjoismaista klassismia.
Kiehtovaa Helsingissä on toki myös idän vaikutus, josta yksi esimerkki on nähtävissä vuonna 1868 rakennetussa Uspenskin katedraalissa, joka on Länsi-Euroopan suurin ortodoksikirkko. Suomenlinnasta löytyvissä rakennuksissa puolestaan punoutuvat yhteen kolme erillistä aikakautta, jotka kietovat yhteen Helsingin historian sekä Ruotsin että Venäjän vallan alla ja sittemmin itsenäisen valtion pääkaupunkina.
Viime aikojen uusimpia tulokkaita Helsingissä ovat esimerkiksi Töölönlahden kupeeseen valmistunut musiikkitalo, jossa järjestetään monenlaisia tapahtumia ja esityksiä. Yksi ihastelluimmista rakennelmista on Hernesaaren rantaan pystytetty Löyly, joka tarjoaa mielenkiintoisen puisen ja muodoltaan pyramidia muistuttavan rakennelman, josta on jo parin kesän aikana muodostunut kaikkien kaupunkilaisten yhteinen terassi ja ajanviettopaikka, jossa pääsee halutessaan myös saunomaan. Helsingissä on jatkuvasti meneillään uusia rakennusprojekteja, joten tulevinakin vuosina päästään nauttimaan uusista arkkitehtuurin helmistä.