Helsinki kaupunkina
Helsinki on erittäin hyvin ulkomailla tunnettu
ja pinta-alaltaan suuri Uudenmaan maakuntakeskus. Helsinki tunnetaan Suomen kulttuurillisena, hallinnollisena ja poliittisena liike-elämän keskuksena. Helsinki on myös Suomen suurin työnantaja.
Kaupunki on perustettu vuonna 1550, ja siirretty Vantaan joen suulta nykyiselle paikalleen jo vuonna 1640. Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki vuonna 1917. Helsinki sijaitsee aivan vesistöjen ja meren äärellä, eli Suomenlahden rannalla. Rantaviivaa Helsingistä löytyy kaiken kaikkiaan 123 kilometriä.
Helsinki tarjoaa matkailijalle upeita nähtävyyksiä jokaiseen päivään. Useampiin kaupungissa järjestettäviin tapahtumaan pääsee maksutta, mutta toisiin on pieni pääsymaksu. Mieleisesi tapahtumat valitset kätevästi verkosta. Samalla voit mahdollista rahoitusta tarvitessasi piipahtaa https://www.sambla.fi/ -palvelussa, jonka kautta kilpailutat mieleisesi lainantarjoajat yhdellä hakemuksella.
Mitä Helsinki -nimi tarkoittaa?
1630-luvulla ruotsalaisten kolonisaatio ulottui kokonaisuudessaan Suomeen. Käytännössä Suomesta tuli tuolloin Ruotsin siirtomaa. Helsinki -nimi on ajan saatossa liitetty moneen Helsinkiä läheisesti koskevaan aiheeseen. Suuren yleisön keskuudessa suomenkielinen muoto Helsinki viittaa ruotsinkielisiin muotoihin Helsing tai Helsinge.
Jokaisella nimellä on aina oma historiansa, ja Helsingin kaupungin kantasanana pidetään nimeä “Hals”, joka tarkoittaa Kannasta. Itse asiassa Helsingin kaupungin nimi ei viitanne varsinaisesti mihinkään suomalaiseen kantasanaan, vaan perustuu täysin Ruotsalaiseen Hälsinglandin maakunnan nimeen.
Koulutus ja Helsingin yliopisto
Helsinki on aina panostanut osaamiseen, tieteeseen ja taiteeseen. Osaaminen on jokaisen henkilön oikeus. Se on panostus hyvään tulevaisuuteen, jonka suomalainen yhteiskunta tarjoaa kansalaisilleen maksutta. Helsingin yliopiston monipuolinen ja laaja opintotarjonta tarjoaa jokaiselle opiskelijalle mahdollisuuden opiskella mieleistään aihetta, ja panostaa tulevaisuuteensa itselleen mielekkään tutkinnon suorittaneena. Opiskeluvaatimukset täyttävä opiskelija voi hakea kaikkiin ajankohtaisiin kandi- ja maisteriohjelmiin.
Asuminen Helsingissä
Asuminen Helsingissä tai muuallakaan pääkaupunkiseudulla, kuten esimerkiksi Espoossa tai Kauniaisissa ei ole edullista. Esimerkkinä kaksiota ostaessa siitä saa pulittaa kalliin hinnan, eli 60 neliön asunto pääkaupunkiseudulla maksaa keskimäärin tällä hetkellä noin 140 tuhatta. Neliöhinnat ovat siis korkeat. Käytännössä samalla hinnalla saisi pienehkön omakotitalon puutarhoineen muualta Suomesta. Syynä on kuitenkin alueen vetovoimaisuus, sillä valtaosa työ- ja koulutuspaikoista on keskittynyt Helsinkiin.
Yhden hengen taloukset ovat pääkaupunkiseudulla todella yleisiä, ja tutkimuksen mukaan yli puolet talouksista on yhden hengen talouksia. Helsingissä on suunnilleen saman verran vuokra- ja omistusasuntoja. Yhä useampi meistä haluaisi asua Helsingissä
ja kukin voi pohtia mitkä ovatkaan Helsingissä asumisen hyvät ja huonot puolet, ja olisiko se sopiva vaihtoehto itselleen
Asuntotuotannon historiaa
Helsingissä sosiaaliseksi ja yleisesti hyväksytyksi asuntotuotannoksi muotoutunut rakentaminen alkoi pääkaupunkiseudulla vuonna 1905. Alppilaan ja Töölöön valmistui vesijohdon ja viemärin sisältäviä asuntoja. Helsinkiläisistä suuri osa asui vuokralla ja alivuokralaisen hankinta oli varsin yleistä. 1920-luvulla puutalot purettiin kerrostalojen tieltä ja tilalle tuli 1910-luvulla myöhäisjugend-tyyliin sopivia kerrostaloja. Sota seisautti hetkeksi rakentamisen ja myös niin kutsutun viherrakentamisen Helsingissä, mutta toisen maailmansodan jälkeen rakentaminen pääsi uudelleen vauhtiin.
Suomen tehtävänä oli maksaa toisen maailmansodan jälkeen vuosia suuria sotakorvauksia Neuvostoliitolle, joten lähes kaikki valtion taloudelliset voimavarat keskitettiin sotakorvausten maksamiseen. Rakentaminen sekä kaikkeen hyvinvointiin tähtäävän toiminnan aloittaminen siirtyi vuosilla eteenpäin. Rakentamisen ollessa lopulta kaupungissa täydessä vauhdissa syntyi vielä nykyäänkin arvokkaina pidettäviä rintamamiestaloja nousi muun muassa eri puolille Herttoniemeä, Pakilaa ja Paloheinää. Kaupunkirakenteen ihanteena oli aito luonto keskellä Helsinkiä.